Sydän hakkaa, pelottaa. ”Haluatko itse kävellä leikkaussaliin?” kysyy ystävällinen hoitaja. Itse kävelen, tottakai, vaikka jalat on jäykät näin aikaisin aamulla enkä tunne itseäni ollenkaan urheaksi vaikka reipasta esitän. Salin ovessa lukee nro 13 ja yritän laskea leikkiä – vieläkö voi peruuttaa…?? Salissa on paljon väkeä vaikka kyseessä on vain ”pieni operaatio” TYKSIN aivokirurgian mittakaavassa. Käyn itse makuulle lämmitetylle leikkauspöydälle, neurokirurgi kysyy mihin haluan sisäänmenoviillon vatsaonteloon ja katsotaan että sektio ja umpisuoliarvet on jo alavatsalla – ylävatsalla siis on tilaa. Hetken päästä minut nukutetaan, kytketään kolmeksi tunniksi hengityskoneeseen, porataan reikä kalloon, viedään silikoniputki oikeaan aivokammioon, ja asennetaan ihon alle korvan taakse kolmiosainen venttiili ja viedään siitä putki ihon alla ylävatsalle josta sitten putki vapaaseen vatsaonteloon. Minulla on todettu kolme kuukautta sitten normaalipaineinen hydrokefalia eli vesipää ja nyt vihdoin tehdään tuo korjaava operaatio joka ehkä palauttaa toimintakykyni jossei ihan ennalleen niin paremmaksi kuitenkin.
Kun herään nukutuksesta alkaa Ikiviljan uusi alku. Toipuminen, kiitollisuus uudesta mahdollisuudesta, nöyryys elämän edessä. Mitä voisin vielä tehdä, miten hyödyntää näitä kokemuksiani ja tietämystä jota vuosien varrella olen kerännyt? Miten auttaa muita ettei kaikkien tarvisisi käydä läpi näitä samoja synkkiä syövereitä? Reilun vuoden olen ollut kesannolla. Sairaslomalla tai vaivoin töissä lyhyitä päiviä. Epätietoisena ja epätoivoisena, välillä jo valmiina antamaan periksi. Mutta en enää.
Puolet päästä on ajeltu leikkaussalissa kaljuksi. Niittejä ja tikkejä on päälaella, korvan takana ja vatsalla. Aito punkkari ja asenne sen mukaan. Nyt pusketaan eteenpäin. Sänki nousee päälaelle muutamassa päivässä ja samaa tahtia orastaa ilo ja elämänhalu. Reilun kuukauden kuluttua leikkauksesta matkustan jo Rakkaan Mieheni ja ystäväjoukon kanssa Kanarialle juhlimaan mieheni 60 v synttäreitä ja askel on jo reipas ja tanssilattiallakin selviän kompuroimatta.
Normaalipaineiseen hydrokefaliaan sairastuvat ovat yleensä huomattavasti minua vanhempia, 65 – 80 -vuotiaita. Olen nyt 58 vuotias, siksi tätä vaivaa ei osattu edes epäillä ja vikaa haettiin alkuun kaikkialta muualta kuin päästä. Peloteltiin myös neurosarkoidoosilla, mutta mitään siihen viittaavia muutoksia ei onneksi löytynyt kuvauksissa. Vain nivelrikkoa ja liikaa vettä päässä, ei mitään muuta. Neurokirurgi selitti että todennäköisesti sairastumiseni taustalla on joskus lapsuudessa sairastettu oireeton aivokalvontulehdus, vasta-ainetuotantoa kun selkäydinpunktiossa löydettiin ja jälkiä myös borreliainfektiosta. Lapsuudessani 60 – 70 -luvulla ei borreliasta vielä puhuttu eikä punkinpuremia osattu ottaa mitenkään vakavasti silloin. Borreliainfektio aiheuttaa helposti erilaisia autoimmuunireaktioita eli keho käy omien kudosten kimppuun, näin oli todennäköisesti käynyt minulle. Pikkuhiljaa aivo-selkäydinnestekierto oli kohdallani vioittunut ja nestettä vuosien varrella kertynyt kaikkiin aivokammioihin lopulta niin paljon että aivoihin kohdistuva paine aiheutti jo selkeitä oireita ja ongelmia kävelyyn, tasapainoon, aloitekykyyn, lähimuistiin. Pitkään nuo oireet kuitattiin työterveydessäkin vain iän ja stressin mukanaan tuomiksi epämääräisiksi vaivoiksi kun muuten olin terve enkä paljoa vuosien varrella ole lääkäreitä vaivannut enkä valitellut.
Itse olen aina yrittänyt terveydestäni huolehtia, sillä minusta on tärkeää ottaa vastuu omasta hyvinvoinnistaan. Tämä keho on minulle annettu ja vain minulla on siihen käyttöoikeus ja sen myötä myös vastuu sen kunnossapidosta. Olen tehdyt töitä luontaistuotealalla nyt 30 vuotta ja pyrkinyt aina ennakkoluulottomasti hankkimaan tietoa terveyteen liittyvistä asioista. Antoisia vuosia ja monta oppituntia joissa itse olen saanut kantapään kautta oppia ja kokeilla teorioiden toimivuutta. Hyviä opettajia on myös tielleni osunut.
Ja tarina jatkuu, mutta siitä lisää ensi kerralla.
Tässä kuitenkin Lohtupuuron resepti, ole hyvä:
”Lohtupuuro” Karmelin tuoretattarirouheesta
0,5 l vettä
3 taatelia
ruususuolaa tai merisuolaa maun mukaan
2 dl tuoretattarirouhetta
– laita kaikki aineet kattilaan, anna liota hetken tai vaikka yön yli ennen keittämistä tai keitä heti jos kiire
– kiehauta ja anna hautua miedolla lämmöllä 5- 10 min
– lisää vielä maun mukaan kunnon nokare voita, aja sauvasekoittimella sileäksi ja lisää vielä sopiva määrä haluamaasi maitoa (manteli, soija, kookos…) jotta saat mukavan koostumuksen, puuro saa olla melko löysää. Lämmin puuro maistuu lohduttavan pehmeältä ja hyvältä ihan sellaisenaan.
– kun puuroa jää yli, laita se jääkaappiin jossa se jäähtyessään jähmettyy ” riisifruttimaiseksi”. Kylmänäkin puuro maistuu hyvältä esim tuoreen ananaksen tai marjojen kanssa. Voit myös notkistaa kylmän puuron esim. vaniljalla maustetulla maidolla tai vanukkaalla ja saat herkullisen kylmän jälkiruuan/välipalaevään, johon voit lisätä vielä pilkottuja hedelmiä, marjoja, myös pecan-pähkinät sopivat tähän hyvin.
Hyvää Karmelin tuoretattaria ja muutakin hyvää voit tilata tämän linkin kautta:
https://ikivilja.selz.com
